Viikon juttu

VK 30 | Pidä huolta kentästä

Jokaisella lyöntipaikalla on astia, jossa on kasvukerros/siemenseosta. Lapioi sitä lyöntijälkeesi ja tallaa päälle, niin se lähtee kaskuun saatuaan vettä seuraavan kastelun tai sadekuuron jälkeen. Varsinkin par-3 -väylillä lyöntijäljet joskus hirvittävät.

Viheriöt ovat sen verran pehmeät, että palloniskemän löytää, kun sitä viitsii etsiä. Korjaa se venyttämällä reiän suuntaan työntämällä griinihaarukalla. Älä nosta maata keskeltä jälkeä griinihaarukalla. Taputtele lopuksi putterin lavalla jälki tasaiseksi.

Paikattu jälki viheriöllä häviää päivässä, paikkaamaton "polttaa" viheriön pintaan arven, joka näkyy ja tuntuu pari viikkoa.

Väylillä irti lyödyt turpeet on asetettava takaisin lyöntijälkeen. Myös epäonnistuneen lyönnin jälkeen! Paikkaamaton jälki on koko kesän ilonamme.

Muotoile filee kolosen mukaiseksi, aseta se paikalleen ja astu kunnolla päälle, että se painuu väylän pinnan alapuolelle. Silloin juurtuminen käynnistyy eikä seuraavan aamun väyläleikkuri kaiva turvetta uudelleen irti.

Kentät ovat yhteistä omaisuuttamme, josta on huolehdittava kuin omasta omaisuudesta. Pienet hoitotoimet kierroksen aikana edesauttavat pelattavuutta ja pelaamisen nautintoa.

Ykköstiillä on laatikko, jossa on tupakkamieheille ja -naisille tuhkakupeiksi soveltuvia filmirullakoteloja. käyttäkää ja heittäkää roskiin kierroksen jälkeen. Kentälle ei tumpata (eikä piilotella tumppeja lyöntiturpeidenkaan alle!). Jo turvallisuussyistä asia lienee selvä.

Kenttävalvojat pyrkivät oman toimensa ohessa pitämään kentästä huolta ja valvovat samalla toimintaamme. Ollaan esimerkkinä muille, me kaikki, niin jäljessä tulevat omaksuvat tapamme. (21.7.kp)